Avokado ja muutama muu puu

Söin vajaa vuosi sitten poikkeuksellisen herkullisen avokadon. Päätin sitä syödessäni, että jos minulla on avokadopuu, niin sen makuisia avokadoja siitä haluaisin. Olin jo aiemmin pistänyt yhden avokadon itämään, ja sen kanssa meinasi kyllä loppua usko. Oli ihan mukava yllätys, kun tämän herkullisen avokadon siemen iti muutamassa viikossa sen muutaman kuukauden sijaan. Jaoin alku kesästä sosiaaliseen mediaan kuvan pitkähköksi venähtäneesta puusta ja kuulin monia tarinoita siitä, miten muilla ne kasvattavat joitain lehtiä ja sitten pudottavat ne ja kuolevat.

Korkealle kohoava avokadopuu meidän viidakkopöydällä.

Jännityksellä odottelin, miten pitkälle tuo pieni puun taimi mahtaa selvitä. Sen itämisestä tulee muutaman kuukauden kuluttua vuosi ja se pääsi pari viikkoa sitten vähän isompaan ruukkuun. Se on tähän mennessä selvinnyt siis pimeimmän kauden lisäksi myös yhdestä muutosta. Olen harkinnut sen latvomista, mutta en ole vielä päättänyt, minkä korkuisen avokadon haluan. Joten siellä se kasvaa.

Avokado puskee uusia lehtiä.

Olen oikeastaan melkoisen innoissani tuosta avokadosta. En ole aiemmin elämässäni onnistunut oikein minkään kasvin hengissä pitämisessä, joten on ihan mukava yllätys, että nyt sitten tuommoinen itse idätetty on pärjännyt näinkin pitkälle. Jotain ilmeisesti teen sen kanssa oikein.

Tästä innostuneena päätin nyt laajentaa puu-kokoelmaani istuttamalla yhden mangon ja pari mandariinin siementä. Nyt sitten odotellaan, että mitä noista mahtaa tulla vai tuleeko mitään. Nämä on tarkoitus pitää huonekasveina ja koristeina, mutta onhan se aika ihanaa, jos niistä jonain vuonna saa ihan satoakin.

Kovasti tekisi mieli hankkia myös muita kasveja tänne, mutta kun kaikki pinnat on vielä remontoimatta, niin lienee järkevintä odotella viidakon rakentamisen kanssa vielä tovi jos toinenkin. Koristekasveista sanottakoon, että haikailen yhä etäisesti mansikkakaktukseni perään, joka kuoli vuosien jälkeen ollessaan hoidossa yhden pidemmän reissun aikana. Olen kovasti harkinnut parin kaktuksen hankkimista työhuoneen ikkunalle piristämään ja uusi mansikkakaktus voisi olla aika kiva. Toisaalta olen myös tykännyt orkideojen esteettisyydestä. Niiden kanssa tuuri on ollut pääsääntöisesti huonoa, mutta yhden sellaisen sain aikanaan kukkimaan useampaan otteeseen, ennen kuin se kuoli.

Tavallaan hauska tuo siemen, joka yhä elää tuossa mullassa. En tiedä pitäisikö se poistaa tai haudata syvemmälle multaan, mutta pidän sitä hauskana lisänä tuossa ruukussa ja vaikuttaa siltä, että tämä avokado viihtyy meillä varsin hyvin.

Koristekasvien osalta ongelmaksi nousee se, että meidän kanssa elelee tosiaan kaksi kissaa ja monet niistä kasveista, joita voisin haluta, ovat kissoille myrkyllisiä. Esimerkiksi peikonlehti ja värinokkonen ovat sillä ikuisuuksiin jatkuvalla listalla, jotka eivät sovi kissojen kanssa yhteen. Pyrin aktiivisesti selvittelemään nämä asiat ennen kasvien hankkimista, jotta ei tule vahingossa myrkytettyä noita pieniä karvapalleroita. En myöskään ole etsinnöistä huolimatta löytänyt mitään listaa, jossa olisi listattu kasveja, jotka ovat turvallisia kissojen kanssa. Jos olet vahingossa löytänyt sellaisen listan jostain, niin ottaisin mielelläni linkin siihen! Tähän mennessä olen löytänyt kissaystävällisinä kasveina kahvin ja banaanin. Näistä ensimmäistä meillä onkin jo kasvamassa.